keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Animoitu pääsiäinen


Pääsiäispyhiä vietellessäni eksyin mietiskelemään, miten pääsiäisaiheita on käsitelty valtavirran animaatioelokuvissa. Jouluelokuvat ja -spesiaalit ovat jo ihan peruskauraa, johon toki edesauttaa runsas perinteisten joulutarinoiden määrä ja vakiintunut joulukuvasto. Pääsiäisellä on oma uskonnollinen taustansa ja lisäksi sitä juhlistetaan yleisesti kevään juhlana pupuineen ja kanoineen. Animaatiossa tai muussakaan populaarikulttuurissa pääsiäistä ei ole kuitenkaan onnistuttu kaupallistamaan samalla tavalla kuin joulua tai halloweenia, vaikka välillä sitä törmääkin vähän erikoisiin pääsiäisjuttuihin (kuten kaupassa löytämäni Autot-maailmaan tehty kirja, jossa pääsiäispupun virkaa hoiti "pääsiäiskupla"). 

Jonkin verran Hollywood-animaatioissa on pääsiäistä kuitenkin käsitelty. Pari vuotta sitten tehtiin Hop-niminen elokuva joka ainakin itselleni muistuu mieleen tarkoituksenmukaisesti pääsiäiselokuvaksi suunniteltuna koko perheen leffana. Hop on nykyaikana suosituksi tulleen tekniikan edustaja, jossa oikeita ihmisiä yhdistetään CGI-animoituihin hahmoihin. Itse en näihin elokuviin tai niiden ajatukseen ole järin ihastunut, ja Hopkin on tuttu vain pintapuolisesti. Kyseisessä elokuvassa päähenkilönä on pääsiäispupun poika, joka ei halua seuraavaksi pääsiäispupuksi vaan rumpaliksi... Ilmeisesti pupulla on sidekickinä tipuja sun muita pääsiäisjuttuja, ja pupunpapanoiden sijaan hän erittää karkkirakeita. Makoisaa. Uskallan arvata että Hop saa tahtonsa läpi eikä hän ainakaan päädy seuraamaan isänsä jalanjälkiä.
 
Hillitympää ja vähemmän vaivaannuttavaa pääsiäiskuvastoa esittelee myös Dreamworksin Viisi Legendaa -elokuva, jossa Pääsiäispupu on yksi lapsia suojelevista Legendoista. Elokuvassa esitellään hänen keväistä valtakuntaansa, jossa vähän pelottavat kävelevät munat kylpevät väreissä. Viisi Legendaa yhdistelee joutuisasti joulu- ja pääsiäisjuttuja ja sopii siis fiilisteltäväksi kumpaankin juhlapyhään, mutta senkään tarina ei varsinaisesti kietoudu pääsiäisen juhlan ympärille, ja päähenkilö Pakkasukkokaan ei läsnäolollaan nostata kevätfiiliksiä. Lisäksi Pääsiäispupun kolon ulkopuolella elokuvan värimaailma on synkähkö ja talvinen ja monet tapahtumat sijoittuvat yöaikaan, joten tiput ja rairuoho eivät ehkä tule ekana mieleen.

Viiden Legendan Pääsiäispupu rikkoo ajatusta lällystä hyväntekijästä, Hopissa pääsiäispupun poika E.B. on konventionaalisempi.
Kaksi edeltä esiteltyä tarinaa esittelee länsimaista, varsin kaupallista kuvaa pääsiäisestä. Itselleni todellinen pääsiäiselokuva on kuitenkin Dreamworksin Egyptin Prinssi, joka kertoo Mooseksen tarinan. Uskonnontuntinsa käyneet tietävätkin, että Mooses-tarinan pohjalta vietetään juutalaisten pääsiäistä, joka edelleen on yhteen kietoutunut kristillisen pääsiäisperinteen kanssa. Suomessakin tämä on tiedostettu ja Egyptin Prinssi tulee usein telkkarista pääsiäispyhien aikaan.  Elokuva on todella vaikuttava ja se yhdistelee hienosti musikaalia ja synkkää tarinaa. Toisaalta on ymmärrettävää, ettei elokuva tummanpuhuvine väreineen ja orjuudesta ja kuolemasta kertovine tarinoineen oikein istu juhlaan, joka liitetään kevääseen ja iloon. Ainakaan jos ei jaksa jatkuvasti miettiä teologisia syntyjä syviä niin kuin allekirjoittanut :D

Pääsiäiselokuvia ei valtavirran animaation maailmassa montaa ole, ja niidenkin "pääsiäis"-status on jokseenkin kyseenalainen. Alkuperäiseen pääsiäisen passiotarinaan ei ole yksikään iso animaatiostudio uskaltanut tarttua, ja ei ole vaikea nähdä miksi. Kärsimystä painottavaa tarinaa olisi vaikea visualisoida koko perheelle sopivasti, ja mukaan tulisi lukuisia tulkinnallisia ongelmia, kuten esimerkiksi se, halutaanko Jeesuksen elämään historiallinen vai teologinen ote jne. Muutenkin niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin uskonto on kuuma peruna ja tästä aiheesta olisi vaikea tehdä elokuvaa joka vetoaisi erilaisiin yleisöihin. Uskonnollista animaatiota on toki tehty ja sen parista löytyisi varmasti useampikin passiofilmi, mutta mikään valtavirran studio tuskin aiheeseen tulee koskaan tarttumaan.

Teoriassa olisi kuitenkin varmaan mahdollista tehdä animaatioelokuva, jossa olisi mukana sekä pääsiäisen erityinen sanoma pimeyden muuttumisesta valoksi että iloa ja lämpöä joka sopii koko perheen elokuvaan. Pääsiäisen sanomaan kuuluvat vastakkainasettelut, kuolema – elämä, suru – ilo, kaipaus – jälleennäkeminen. Nämä teemat ovat toistuneet animaatioelokuvissa kautta aikojen (eikä vähiten valekuolema-tropen ansioista), ja varmasti taitava tarinankertoja osaisi mallailla niistä toimivan pääsiäisleffan ilman symbolisia uhreja, osoituksia ihmisten pahuudesta sun muita hardcore juttuja. Lisäksi ainakin täällä pohjoisessa pääsiäiseen liitetään myös noidat, joista voisi saada mielenkiintoisen aiheen elokuvaan. Hei animaatiostudiot, tässä olisi kuulkaa paljon parempi sauma uuteen hittiin kuin joku Ice Age 5 tai muu pystyyn kuolleen leffasarjan jatko-osa.

No, tämän vuoden osalta pääsiäinen on ohi, mutta kevät on vasta alussa! Se onkin monille ihanaa aikaa ja kevään ylistyksiä löytyy onneksi monesta animaatiofilmistä.  Bambi 2 -elokuvassa on mielestäni suloinen kevätlaulu, jota jaksaa kuunnella jopa minä vaikka kärsinkin aina tähän maaliskuuhun osuvasta kevätväsymyksestä ja ylensä lobbaan syksyfiilistelyn puolesta.


2 kommenttia:

  1. Minua on aina harmittanut miten pääsiäiselle tai muille juhlille ei ole sellaisia lauluja kuin jouluna on. Joululaulut on niin helppoja ja mukavia laulaa että niitä tulee joskus laulettua kesälläkin huomaamattaan, kun mitään kesälauluja ei ole (ellei suvivirttä lasketa). Ja kylläpä voisi olla upea tuollainen pääsiäisanimaatio jota kuvailit.

    Tuo Hop tuli tänä pääsiäisenä televisiosta ja aloin sitä katsoa ilman että tiesin siitä mitään. Elokuva oli dupattu ja Antti Tuiskun ääni sillä päähenkilöpupulla oli - no siedin sen ihan hyvin. Sitten tajusin että ei ei eikai: tämähän yhdistää animaatiota ja näyteltyä. No, ajattelin että annan sen vielä anteeksi. Mutta kun näytellyt hahmot alkoivat puhua dupatuilla äänillä minä luovutin.

    En siis saanut tietää sitäkään että se pupu papanoi karkkirakeita. Aijjai, se olisi kylä ollut hauska kohtaus nähdä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, joululauluissa on omaa tunnelmaansa ja on harmi ettei muille ajankohdille ole samanlaista rikasta lauluperinnettä. Vähän aiheesta poiketen, olin aika yllättynyt kun vime jouluna joku suomalainen naisartisti (Diandra ehkä?) julkaisi joululevyn ja siinä oli versio Anastasia-elokuvan "Kerran joulukuussa" -laulusta! Animaatiolauluista Walking in the air on jo ihan yleistä jouluperinnettä, hauskaa että Anastasiankin biisi on saavuttanut tällaisen suosion :)

      En kyllä voi syyttää sinua tuosta. Vain Disney on käsittääkseni ikinä onnistunut tekemään suht onnistuneita elokuvia jotka yhdistävät näyteltyjä ja animoituja hahmoja, ja tämäkin oli siis silloin 50-60 -luvuilla (Maija Poppanen jne.) Suomeksi dubattuina en kyllä haluaisi näitä katsoa...!

      Musta toi ajatus on niiiin häiritsevä! Muistan vaan nähneeni tämän leffan trailerissa :D

      Poista