Elokuvan keskiössä olevassa Fiksari-Felix Jr. -kolikkopelissä kivalaisten asuintaloa romuttava pahis Ralf kyllästyy saamaansa kohteluun ja lähtee muihin peleihin todistamaan, että hänestäkin on sankariksi. Reissu kuitenkin saa yllättävän käänteen, kun Ralf vahingossa päästää varallisen Cybugin valloilleen Sokerihuuma-peliin. Matkallaan hän kuitenkin tulee auttaneeksi Nelli Karamellia (Vanillope Von Schweetz), joka on myös joutunut omassa pelissään ulkopuolisen asemaan, koska häntä pidetään pelin häiriönä. Ralfia ja hänen aiheuttamaansa vaaratilannetta lähtevät jahtaamaan Fixari-Felix Jr. sekä Sankarin duuni -pelin kersantti Calhoun.
Räyhä-Ralf pyörittää neljää keskushahmoaan varsin kiintoisasti. Ralf ja Nelli muodostuvat hyvin paljolti toisilleen rinnasteisiksi: he kummatkin haluavat tulla hyväksytyksi yhteisöönsä ja ovat valmiita tekemään kovasti töitä tämän eteen. Kaksikon ystävyys onkin paljolti elokuvan suola, vaikka se draaman kaareeltaan muistuttaa Disneyn viime vuosien elokuvien romansseja, jossa alussa ollaan tosi vastahakoisia yhteistyöhön ja välit lämpenevät pikku hiljaa. Ralfin ja Nellin suhde on kuitenkin saatu autenttisen oloiseksi, erityisesti kohdissa joissa he naljailevat toisilleen ehkä vähän turhankin mauttomaan sävyyn, niin kuin hyvät ystävykset usein tekevät. Muutenkin hahmoista on tehty miellyttävän rosoisia verrattuna moniin Disneyn hieman särmättömämpiin sankareihin. Ralfin äkkipikaisuuden koen ainakin itse hyvin samaistuttavaksi, ja hauska nähdä että Nellin kanssa on ihan rohkeasti uskallettu mennä sinne ärsyttävänkin puolelle.
 |
| Kivalaiset eivät arvosta Ralfin panosta juhlissa |
Felix ja Calhoun jäävät ymmärrettävästi enemmän marginaaliin, mutta he saavat myös mukavasti omaa ruutuaikaa. Felix on hahmoista kaikista lattein, sillä hänellä ei oikeastaan ole minkäänlaista taustatarinaa. Toisaalta tämä palvelee hänen alkuperäistä rooliaan puhtoisena pelin sankarina. Jäyhä Calhoun on varsin tyypillinen kovaksikeitetty mimmi -henkilö, jonka hahmokehitys jää hieman mysteeriksi. Hän kärsii sulhasensa kuolemasta aiheutuneesta traumasta, joka kummitteleekin hänen mielessään aika ajoin. Felix ja Calhoun ovat kieltämättä ihan suloinen pari, vaikka heidän romanssinssa jääkin lopulta aika irralliseksi elokuvan muusta juonesta.
Elokuva sisältää myös runsaasti cameoita erilaisilta pelihahmoilta, ja monet elokuvan omistakin hahmoista, kuten Väkevä-Bill ja muut Sokerihuuman kuskit, ovat hauskoja lisiä hahmokaartiin. Karkkikunkku eli Turbo on mielestäni aika jännittävästi rakennettu pahishahmo: hän on jo elokuvan alusta lähtien turhamainen kuningas joka heittelee ihmisiä vankilaan ja syrjii järjestelmällisesti Nelliä, mutta katsojalle paljastetaan hänen taustansa vasta elokuvan lopussa ja yhdessä vaiheessa hän jo melkein onnistuu suostuttelemaan katsojan puolelleensakin. Mielestäni on myös kiinnostava huomio, että Räyhä-Ralfissa monet sivuhahmoista eivät todellakaan ole mitään puhtoisia, vaan sekä kivalaiset että Sokerihuuman ajelijat ovat aika ennakkoluuloista sakkia enimmän osan aikaa.
Ja toisaalta elokuvan konflikti ei edes ole kokonaisuudessaan Turbon aiheuttama, vaan paljon jää myös Ralfin tekemän mokan varaan. Minulla ei ole ennen ollut tapana kiinnittää huomiota elokuvien epäloogisuuksiin, mutta loppukliimaksin aikana tapahtuva Turbon ja Cybugin fuusio meni kyllä hieman yli hilseen. Tiedän että takerrun yksityiskohtiin ja fuusion on tarkoitus olla lähinnä dramaattinen yksityiskohta, mutta koko jutussa ei ollut mitään järkeä! Yleisesti ottaen pidän kuitenkin loppukahakasta, johon on saatu mukavasti dramatiikkaa tiiviiseen pakettiin.
Visuaalisessa puolessa on ihanaa nähdä, kuinka taiteilijat ja animaattorit ovat päässeet visioimaan useita erilaisia peliympäristöjä aina karusta Sankarin Duuni-pelistä Sokerihuuman väri-iloitteluun. Mukana on myös peligrafiikkaa jäljittelevää animaatiota, joka tietysti sopii elokuvaan. Hahmojen designeissä on hauskaa epäsopusuhtaisuutta: Ralf ja Felix ovat retron kasaripelin hahmoina ulkonältään huomattavasti yksinkertaisempia kuin Nelli tai Calhoun. Animaatio on tietysti Disneyn tuntien huolellista työtä, ja elokuvan yksityiskohdissa riittää tutkailtavaa useammallekin katselukerralle.
Räyhä-Ralf on mielestäni piristävä riskinotto Disneyltä. Vaikka lukuisat peliviittaukset menevät varmasti ohi monilta katsojista, on peliteema elokuvassa toteutettu niin kokonaisvaltaisesti että viittaukset sulautuvat osaksi suurempaa kokonaisuutta. Vaikka varsin lapsellinen kielenkäyttö ja painotus toimintaan voi tuntua joistakin Disney-faneista vieraalta, niin Räyhä-Ralf on löytänyt katsojiaan myös pelifanien joukosta, ja on sarjakuvayleisöä kosiskelevan Big Hero 6:sen ohella osoitus siitä, että Disneykään ei aio jäädä pyörimään paikalleen.
