Olemme erään ystäväni kanssa aina välillä puineet niin sanottua
fanitytön dilemmaa: mitä tehdä, kun ihastuu asiaan X mutta sitten tarina alkaa ottaa sellaisia käänteitä, jotka eivät itsestään tunnu ollenkaan hyviltä ratkaisuilta? Hypätäkö kelkasta vai kestääkö hamaan loppuun saakka? Kärvistelläkö kurjan loppuratkaisun kanssa vai kieltääkö kokonaan epämieluisten osien olemassaolo? Tällaiset kysymyksenasettelut saattavat tulla olennaisiksi esimerkiksi tilanteissa, joissa itselleen tärkeä elokuva saa jatko-osan, jonka tarinallinen kehitys tai laatu ei vastaa omia odotuksia. Esimerkiksi Disney-fanien keskuudessa tällainen hampaidenkiristelyä aiheuttanut veto on ollut Pocahontas 2 -elokuva.
Olen puhunut Näin koulutat lohikäärmeesi-sarjasta jo useampaan otteeseen, ja tämä aihe tuli mieleeni törmätessäni kolmatta ja viimeistä lohari-elokuvaa käsittelevään postaukseen Tumblrissa. Elokuvaa käsittelevän wikipedia-sivulla on nimittäin lainaus alkuperäisen kirjasarjan luojalta Cressida Cowellilta, jonka mukaan elokuvasarjan niin kuin myös kirjasarjankin päätös olisi samanlainen: ne vastaisivat kysymykseen sitä, miksi lohikäärmeitä ei enää ole.
 |
| Ja mä kun luulin että nää kertoisi lohikäärmeiden ja ihmisten ystävyydestä... |
Jo Näin koulutat lohikäärmeesi 2 oli ajoittain aika rankkaa menoa: elokuvan kliimaksikohdassa Hikotuksen lohikäärmeystävä Hampaaton tappaa Hikotuksen isän ollessaan vihollislohikäärmeen tahdon alaisena. Vaikka välikohtaus ei riko Hikotuksen ja Hampaattoman välistä sidettä, niin tokihan se jättää muistutuksen siitä, että lohikäärme ei ehkä sittenkään ole täysin kesytettävissä. Ehkä elokuvan loppuratkaisukin nousee tästä juonteensta. Jos Cowellin sanoma pitää paikkansa ja DW pysyy tässä suunnitelmassa (elokuva julkaistaan näillä näkymin kesällä 2017), jäljelle jää kysymys, että mihin ne lohikäärmeet sitten katoavat? DW tuskin järjestää elokuvaansa minkäänlaista lohikäärmeiden joukkomurhaa, mutta vähintäänkin katkeransuloinen loppu on odotettavissa.
Tämä lienee syy, miksi leffojen jatko-osat ovat sekä kutkuttava että kauhistuttava ajatus: koskaan ei voi tietää, mihin suuntaan tarina lopulta kääntyy. Näillä näkyminen Näin koulutat lohikäärmeesi -sarja päätyy "dekonstruoimaan" sen oletuksen, jolle alkuperäinen elokuva niin vakaasti perustui: että lohikäärmeet ja ihmiset voivat olla ystäviä. Oli se sitten hyvä tai huono juttu, niin ainakin sen pitäisi opettaa ihmisiä heräämään siihen tosiasiaan, että elokuvasarjat voivat kasvaa mihin suuntaan tahansa, eikä jatko-osia kannata tuomita fiaskoiksi ennen kuin niistä on edes julkaistu ensimmäisiä promokuvia. (Ei edes silloin kun kyseessä on Frozen 2).
