torstai 14. elokuuta 2014

#dubbihaaste-ekskursio: Onko sillä kielellä oikeasti väliä?

Tänään lähdenne hieman sivuraiteille Tuulen Värien pääasiallisesta aiheesta eli länsimaisesta animaatiosta. Varoitan jo ensialkuun, että postaus pääsi lipsumaan pitkäksi ja aiheesta vähemmän kiinnostuneella varmasti vähän puuduttavaksikin. Juttuni aihe on kuitenkin sellainen, joka koskettaa erityisesti animaatiota maa- ja genrerajoista huolimatta, ja muutenkin se toimii eräänlaisena "jatko-osana" ensimmäiseen samaa aihetta käsittelevälle tekstilleni. Hyvät naiset ja herrat, tänään pureudumme jälleen polttavaan kysymykseen: onko alkuperäinen dubbaus aina se parempi?

Saadakseni jonkinlaisia vastauksia tähän kysymykseen, päätin järjestää ihmiskokeen. Tutkimusryhmänä kokeessa oli erään nimetämainitsemattoman animaatioblogin parikymppinen ylläpitäjä (eli siis minä). Tutkimusmateriaaliksi valikoitui japanilaisen Wit Studion tuottama animaatiosarja Shingeki no Kyojin eli englanniksi Attack On Titan ja amerikkalaisen Funanimation-yhtiön tekemä englanninkielinen dubbaus sarjasta. Tutkimusasetelma oli yksinkertainen: 25-jaksoisesta ensimmäisestä tuotantokaudesta puolet toisella kielellä ja sen jälkeen puolet toisella. Asetelma on näennäisen tasapuolinen: minulla ei alussa ollut aavistustakaan, miltä sarja kuulostaa kummallakaan kielellä. Japanilla oli tilanteessa "kotikenttäetu", mutta jos mietin aikaisemmin esittämääni teoriaa "dubbiin leimautumisesta", niin ei ole tämän valossa suinkaan yhdentekevää, kummalla dubilla aloittaa. Koska enkkudubbeja on perinteisesti sorsittu animekatsojien piirissä, niin päätin että on oikeus ja kohtuus, että Amerikka saisi aloittaa. Ja kas näin, dubbihaaste oli syntynyt!

No, näin esitettynä dubbihaaste kuulostaa ylevältä jutulta, mutta todellisuudessa haaste syntyi enemmän tai vähemmän vahingossa. En alunperin ollut aikeissakaan katsoa koko sarjaa (minua on aika vaikea saada innostumaan uusista tv-sarjoista...), mutta eräs hyvä ystävättäreni sai päähänsä että minun on nähtävä tämä nykyviihteen dystopia-vimmaa seuraileva hittisarja. Kun hän lopulta oli viekkaudella ja oveluudella saanut minut istutettua ruudun ääreen, niin päätin vähän velmuilla kamun kustannuksella ja ottaa katseluun japaninkielisen version sijasta enkkudubin. Sarjaa ei löytynyt englanniksi kuin puoleenväliin, ja silloin mielessäni virisi ajatus että tässähän voisi samalla harrastaa vähän vertailua...



Ennen kuin menemme kokeen tuloksiin niin kerronpa muutaman sanasen animen englanninkielisten dubbausten historiasta. Kun minä aloitin katsomaan animea noin kymmenen vuotta sitten, oli enkkudubeille synkkä maine. Tuolloin Japanista tuotiin piirrettyjä länsimaihin pääasiassa lasten viihteeksi, ja tämä näkyi dubbauksissa, joissa näkyi vahva amerikanisaatio ja sensuuri. (Hillotäytteiset donitsit, anyone?) Dubbauksia oli vaikea ottaa vakavasti, ainakin jos tarjolla oli alkuperäinen ääniraita. Näiltä ajoilta jäänyt leima on jäänyt englanninkielisen animen kylkeen vahvasti, vaikka vuosien myötä anime on opittu länsimaissakin näkemään enemmän myös vanhemman yleisön viihteenä ja dubbausten laatu on parantunut huomattavasti. Itsekin älysin enkkudubbien potentiaalin vasta, kun pelailin Naruto Ultimate Ninja Storm 2 -peliä englanniksi ja kekkasin että hitsit, näähän haastelee hyvin! Testimateriaalina oleva Attack On Titan -anime on peräisin viime vuodelta, ja se edustaa dubbauksessakin viimeaikaisinta trendiä: aikuiskatsojille suunnattua anime on myös dubattu aikuiskatsojille ja lopputuloksessa on pyritty autenttisuuteen alkuperäisen rinnalla.

Me suomalaiset yleensä suhtaudumme erityisesti aikuisille suunnatun materiaalin dubbaamiseen varsin kriittisesti, sillä olemme kasvaneet ns. tekstityskulttuurissa. Olen jopa kuullut varsin umpimielisiä heittoja siitä, etteivätkö amerikkalaiset osaa lukea kun tarvitsevat kaikkeen dubbauksen. Kyse ei tietenkään ole tästä vaan kulttuurierosta: joissakin maissa (mm. englanninkieliset maat, Keski- ja Etelä-Euroopan maat kuten Saksa, Ranska ja Italia sekä Japani) maan oma televisiotuotanto on niin suurta, että suurin osa tarjotuista ohjelmista on omalla äidinkielellä. Näiden kulttuurien edustajille tekstitetyn ohjelman katsominen tuntuu samalta kuin meille tuntuu dubatun ohjelman katsominen, eli todella oudolta. Voin kertoa suoraan, että tämän dubbihaasteen myötä opin, miksi monet valitsevat dubin automaattisesti tekstitysten sijaan.

Yleistäen voin kertoa, että sarja oli kummallakin kielellä viihdyttävä kokemus eikä kumpikaan versio noussut automaattisesti toisen yli. Tajusin kuitenkin pian, ettei asetelma ollut reilu: pystyn ymmärtämään englantia korvakuulemalta mutta japanin ymmärtämiseen vaadin tekstityksiä. Tämän vuoksi englanninkielistä versiota katsellessa kuva ja ääni ns. pelasivat yksiin, ja kun hahmo sanoi jotain niin ymmärsin sekä mitä hän sanoi että mitä hän tarkoitti. Japaninkielisessä versiossa joudun lukemaan tekstityksen ja kuuntelemaan hahmon ääntä, ja yritän sitten muodostaa näistä koherentin kokonaisuuden. Seuraaminen oli siis työläämpää kuin enkkudubin kanssa, ja tekstityksien vuoksi dialogi tuntuu enemmän "irralliselta" itse kuvanauhasta. Tämä on siis syy, miksi ihmiset pitävät dubbauksista. Varsinkin jos ei ole tottunut tekstityksiin, niin kokonaiskuva on paljon eheämpi kun katselukieli on sellainen, jota itse ymmärtää. Kontrasti olisi ollut vielä suurempi, jos kyseessä olisi ollut oma äidinkieleni. Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että tämä voi olla myös syy, miksi jotkut ihmiset välttelevät dubbeja: kun Attack on Titanin päähenkilö Eren toteaa yhdessä vaiheessa, että titaanien salaisuudet löytyvät hänen kotinsa kellarista, on toteamus huomattavasti vähemmän (tahattoman) koominen kun sen lukee tekstinä.

Toinen kiintoisa huomio oli se, miten eri tavalla näyttelijät tulkitsivat hahmojaan eri dubeissa. Kuten blogistakin lienee ilmiselvää, enimmäkseen kosketuspintani dubbauksiin on isojen animaatiostudioiden leffojen kautta. Näissä produktioissa dubbaustuotannon valvonta on tarkkaa ja lopputuloksesta pyritään saamaan samankaltainen kuin alkuperäisestä. Animen kohdalla homma on pääasiallisesti höllempää, ja siinä missä huonojakin lopputuloksia on nähty, niin ainakin Attack On Titanin kohdalla erilaiset tulkinnat rikastavat katselukokemusta entisestään.

Ereniltä puuttuu vähän useampikin inkkari sieltä kuuluisasta kanootista.

Juonellisesti sarjan voisi tiivistää nimeään mukaillen: titaaneja vastaan taistellaan ja turpaan tulee niin puolin kuin toisin. Päähenkilö Eren Yeagerin rooli on enkkudubissa langennut Bryce Papenbrookille. Paperbrook lienee hyvin perillä siitä, että Eren on päähenkilöksi aikamoinen Tapaus: viisitoistavuotias kadettikoululainen, jonka luonnetta dominoivat ennalta-arvaamattomuus, loogisen ajattelun puute ja taipumus sosiopatiaan. Roolissa pitäisi pystyä vetämään hyvin niin raivokohtaukset kuin psykoottinen houreilukin. Paperbrookin Eren tuntuu olevan jatkuvasti pistoksissa, näyttelijä puhuu omituisella tavalla kähisten ja ääni on harvoin rentoutunut. Parhaiten kokemusta kuvaisi sanalla "maaninen". Paperbrook ei kuulosta viisitoistavuotiaalta, mutta se ei haittaa, sillä hän muuten ottaa Erenin pimahtaneen luonteen omakseen. Lopputulosta ei todellakaan voi kutsua tylsäksi tai geneeriseksi: en ole ikinä kuullut roolisuoritusta jossa hahon ääni tihkuisi sekopäisyyttä samalla tavalla. Paperbrookin Eren on ainutkertainen tapaus.

Vaihto japaninkieliseen dubbiin sattui siinä mielessä ikävään kohtaan, että 13 jakson jälkeen Eren alkoi vihdoin saada paljon kaivattua hahmokehitystä ja parissa jaksossa hän jopa käyttäytyy melkein kuin normaalit ihmiset. Japanilaisen Kaji Yuukin Eren on huomattavasti vähemmän mieleenpainuva kuin englanninkielinen. Kajin äänessä on selkeä helähdys poikamaisuutta ja viattomuutta, jota Paperbrook ei edes yritä tulkinnassaan tavoittaa, ja näin ollen sopii kyllä hahmon nuoreen ikään hyvin. Vaikka myös Kajin Eren puhuu välillä maanisin äänenpainoin, niin hänen äänensä kuulostaa yleisesti ottaen selkeästi rennommalta. Englanninkielisen dubin jälkeen japaninkielinen Eren kuulostaa melkeinpä lapselliselta. Eri dubit tuntuvat maalaavan hahmosta varsin erilaisen kuvan, siinä missä Paperbrookin Eren vaikuttaa äänen perusteella lähes yksinomaan häiriintyneeltä psykopaatilta niin Kajin Eren on ennemminkin traaginen hahmo, jonka rankka elämä on ajanut hänet rappiolle.

Sarjan naispääosaa edustava Mikasa Ackerman on tästä neljän hahmon joukosta ainoa, jonka kohdalla dubin vaihto ei aiheuttanut jonkinlaista shokkia. Mikasa on sanalla sanoen cool, ja hänen kummatkin ääninäyttelijänsä, amerikkalainen Trina Nishimura ja japanilainen Ishikawa Yui ovat varsin tummaäänisiä. Kummatkin tulkitsevat Mikasaa hyvin samalla tavalla, viileänä nuorena naisena jonka tunteellinenkin puoli pääsee välillä pintaan (yleensä silloin kun kasvattiveli Eren on onnistunut hoitamaan itsensä liemeen). Ishikawan äänenväri on japaniproduktioille tyypillisesti asteen korkeampi, mutta päällisin puolin näyttelijöiden roolisuoritus on mielestäni hyvin samanlainen.

Elämässä välillä tulee välillä tilanteita, jolloin kyseenalaistaa tekemistensä merkityksen. Minullekin tuli vaihe, jossa aloin epäilemään sitä, oliko dubbihaaste sittenkään hyvä ajatus. Tämä iski päälle silloin, kun jouduin tottumaan Armin Arlertin äänen vaihdokseen. Arminin englanninkielinen ääni on ihana. Josh Grelle onnistuu tuomaan hahmoon juuri oikeanlaisen sävyn: herkän ja epävarman pojan josa on kuitenkin tarvittaessa myös rohkeutta ja johdonmukaisuutta. Alkujaksoissa joissa Armin on vielä lapsi, Grelle joutuu nostamaan ääntään vähän turhan korkealle, mutta myöhemmissä jaksoissa hänen lempeää ääntään jaksaisi kuunnella vaikka maailmanloppuun saakka. Ja sitä saadaankin kuulla, sillä Arminin ääninäyttelijä toimii kummassakin versiossa myös kertojaäänenä (ja kertojan on ihan pakko kerrata ne edellisten jaksojen tapahtumat JOKA AINOASSA JAKSOSSA).

Olin jo etukäteen varautunut siihen, että japaninkielinen ääni tulisi olemaan erilainen. Siitäkin huolimatta oli kova isku tajuta, että Arminia tulkitsi japanidubissa nainen. Japanissahan nuorille (ja joskus vähän vanhemmillekin) poikahahmoille valikoidaan toisinaan matalaääninen naispuolinen näyttelijä, ja Armin sattuu olemaan sen tyypin hahmo että hänelle on helppo valita naisääni. Harmistuksen syy ei todellakaan ollut siinä, että Inoue Marina olisi huono: hänen äänensä on miellyttävä ja hänen tulkintansa varsin samankaltainen kuin Grellen. Toisinaan olen kyllä kuulevinani Inouen äänessä topakkuutta ja kovuutta, jota Grelle ei roolisuorituksessaan aivan tavoita. Tässäkin erossa saattaa toki olla kyse kielten erilaisesta puhetavasta. Mutta niin, Inouen ainoa vika on että ääni on sattuneesta syystä kovin erilainen kuin Grellen. Ja vaikka Armin on lempihahmoni sarjassa, niin ekoissa japanidubbijaksoissa hänen esiintymiseensä liittyivät katkeransuloiset fiilikset kun haikailin Grellen silkkisen äänen perään. Tämä on se, mistä olen aikaisemminkin dubbipostauksissa puhunut "leimautumisena": tiettyyn ääneen tottuun ja eroavat äänet kuulostavat helposti olevan ns. "out of their place". Tuttu ääni kuulostaa luonnolliselta.

En aluksi ollut aivan varma onko Levi <3 vai </3 mutta sitten näin miten jätkällä synkkaa hevosten kanssa! Heppatyttö arvostaa!
Sarjan neljäs päähenkilöksi kaiketi laskettava hahmo on kapteeni Levi. Jos Mikasa on cool, niin Levi on übercool. Ja niin on myös hänen englanninkielinen äänensä Matthew Mercer. Roolisuoritus on aivan hyisen kalsea ja jotenkin todella "kova", jos ymmärrätte mitä haen takaa. Levi tulee sarjaan niin myöhään, ettei hän ehdi montakaan repliikkiä sanoa ennen kuin vaihdoin jo japaniin. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun Kamiya Hiroshi avasi suunsa: jätkän äänihän on pehmeä kuin pajunkissa! Vaikka kumpikin näyttelijä havittelee suorituksellaan samanlaista etäisen välinpitämätöntä kapteenia, jokin heidän äänenväreissään tekee lopputuloksesta aika erilaiset. Näyttelijöiden äänissä on kyllä samanlaista flegmaattisuutta, joka on ikään kuin ristiriidassa hahmon sotilasarvon kanssa. Mercerin tulkinta on kuitenki vielä aavistuksen verran kovempi ja inhottavampi, siinä missä Kamiyan äänen pehmeys tasapainottaa Levin karaistua luonnetta.

Levi oli myös ainoa hahmo, jonka kohdalla huomioni kiinnittyi myös käännökseen. Japaninkielinen teksti teki Levin puheesta aavistuksen verran halveksivampaa ja suorasanaisempaa, missä englanninkielinen Levi tuntui olevan enemmän ilkeän sarkastinen. Esimerkkinä on repliikki, joka on japaniksi tekstein käännetty jotenkin "Vastaa hänelle, senkin saasta." Englanniksi sama repliikki on käännetty "Kysymyksen pitäisi olla helppo, joten vastaa hänelle". On vaikea ottaa kantaa miksi käännöksessä on päädytty tällaiseen ratkaisuun. Ehkä jännintä kuitenkin on huomata, että se mikä käännöksessä on tehty Levin hahmossa "pehmeämmäksi" otetaan kuitenkin takaisin ääninäyttelyssä: japaninkielinen Levi puhuu inhottavasti mutta englanninkielinen Levi todella kuulostaa inhottavalta.

Ylipäätään käännökseen on alkuperäiskieltä osaamattomana vaikea kommentoida. Englanninkielisessä versiossa kuitenkin kuulee, että käännöskielen sujuvuuteen on panostettu. Missään vaiheessa ei tullut sellainen fiilis, että hahmojen puhe olisi käännetty muusta kielessä, vaan pääasiallisesti kuulin hyvää ja luonnollista amerikanenglantia. Tällä ja huulisynkalla on kuitenkin hinta: käännöksen tarkkuus kärsii. Animesarjat kuitenkin antavat huulisynkasta toki anteeksi, sillä animaatiota ei ole tuotettu yhtä korkealla budjetilla kuin isoissa hollywood-leffoissa, ja se suun animaatiokin on välillä vähän sinnepäin...

Mitä pidemmälle "kokeeni" eteni, sitä enemmän mielessäni kirkastui yksi oivallus ylitse muiden: dubbien vertailu on lähtökohtaisesti varsin merkityksetöntä. On toki totta, että eri kielillä on erilaiset "vahvuudet" dubatessa: alkuperäinen ääniraita ei joudu kikkailemaan käännöksen ja huulisynkan kanssa, ja lisäksi anime-ääninäyttely on Japanissa niin iso juttu että ääninäyttelijät ovat yleensä todella taitavia. Enkkudubilla oli kuitenkin juuri tämän animen kohdalla yllättävä kortti hihassaan. Melkeinpä kaikilla sarjan hahmoilla on vahvasti eurooppalainen nimi, ja voitte varmasti hyvin kuvitella kuinka paljon nätimmin Arminit, Bertoltit ja Reinerit istuvat englantia puhuvaan suuhun. Kuitenkin, saatuani sarjan loppuun aloin kunnioittaa kumpaakin dubbia omanlaisena esityksenä sarjastaan. Dubatessa jotain on pakko muuttaa, mutta samalla tavalla sarjaan voidaan saada jotain sellaista, mitä siinä ei ennen ollut. Tämä lienee suurin syy, miksi niin sanotut "puristit" kavahtavat dubbeja, mutta itse haluan asennoitua asiaan niin, että muutokset ovat vain rikkautta. Ei sillä että suhtautuisin myönteisesti esimerkiksi sensuuriin tai niihin hillodonitseihin, mutta "luonnollinen variaatio" on mielestäni ihan tervetullutta.

Kaiken kaikkiaan tämä dubbihaaste oli hauska ja silmiä avaava kokemus. Välillä ne omat ennakkoluulot vain kannattaa heittää syrjään niin katselumateriaalin kuin kielivalintojenkin kohdalla (vaikka omalla kohdalla haasteeseen liittyikin kova ulkoinen paine... :D). Ja tämämpä vuoksi lanseeraankin #dubbihaasteen: uppoutukaan tekin dubbeihin joita ei ihan ensiksi tulisi katsottua! Animaatioiden kohdalla dubbeja yleensä on saatavissa varsin vaivattomasti, mutta myös yllättävääkin #dubbihaaste-materiaalia voi tulla vastaan, itse esimerkiksi muistelen omistavani Harry Potter -dvd:n jolla on ruotsinkielinen dubbaus... Mieltään voi vaikka karaista katsomalla sen oman miljoona kertaa nähdyn lempparileffan jollain toisella kielellä, tai sitten tehdä niin kuin minä ja kuunnella ihan iskemätöntä sarjaa useammalla eri dubilla. Hurjapäät voisivat vaikka yrittää katsoa joka toisen jakson eri kieliversiolla... Kokeilkaa ja yllättykää!

Ps. Itsehän innostuin dubbivertailusta niin paljon että kun kekkasin että Attack On Titanista on koreadubbi niin olen suorastaan palanut halusta nähdä koreankielisestä versiosta edes yhden pätkän! Vertailu olisi erityisen hedelmällinen siksi, että pystyn katsomaan koreankielistä versiosta joten kuten ilman tekstityksiä ja se olisi tarjonnut hyvän vertailupohjan teksittömyyden luomaan "estottomuuden tunteeseen". Ahkera etsiminen ei valitettavasti ole tuottanut vielä tulosta, ja toivon etten epätoivossani sorru tilaamaan DVD:tä koreaksi...

Pps. Mulla oli oikeasti kauheat tunnontuskat tän postauksen kanssa, asenteella "eihän tämä edes oikeasti liity mun blogin aihepiiriin." Dilemma ratkesi ihanan Afurekon postauksen toimesta, jossa esiteltiin Disney Koe No Oujisama -levyä, jolla tunnetut japanilaiset ääninäyttelijät laulavat Disney-kappaleita. Joten jos nyt mietitte miten tämä postaus liittyy yhtään mihinkään, niin menkää vaikka kuulemaan Erenin ääntä Kaji Yuukia laulamassa Part of your world! Tunnelmaan virittäytymiseksi päästin "mahtavat" kuvanmuokkaustaitoni valloilleen: